Onko maahanmuuttajien tehtävänä sopeutua suomalaisuuteen?
Keskusteltaessa maahanmuutosta ja maahanmuuttajista on ehkä hyvä pysähtyä pohtimaan suomalaisuutta. Perustuuko suomalaisuus yhä pelkästään sisuun ja saunaan? Voiko suomalaisuus muuttua? Ja voisiko muutoksesta seurata jotain hyvää meille kaikille?
Suomalaisuus muuttuvana identiteettinä
Kaksikymmentä vuotta sitten olin mukana monialaisessa, monipuolisessa ja tuolloin vielä nuorehkossa ”Tulevaisuuden tekijät” -ryhmässä. ”Tulevaisuuden tekijät” -koulutusohjelma toteutettiin osana laajempaa Sitran Suomi 2015 -ohjelmaa.
Osana koulutusohjelmaa laadimme raportin Parasta ennen 01 01 2015. Tulevaisuuden tekijät – Suomi 2015, jossa nostimme esiin kiireellisen tarpeen edistää maahanmuuttoa. Ennen raportin laatimista teimme oppimismatkan mm. Kanadaan. Kahdenkymmenen vuoden takaakin minulle on elävästi jäänyt mieleen, miten Kanada ja kanadalaisuus esitettiin meille. Kanadalaisuus ei ole pysyvä, vaan se muuntuu ja muuttuu maahanmuuttajien myötä. Kanadalainen identiteetti on yhdistelmä kaikkien Kanadassa asuvien identiteettiä, se ottaa vastaan kulttuurisia vaikutteita maahanmuuttajilta ja toisaalta antaa maahanmuuttajille elementtejä vastaanotettavaksi.
Niinpä matkamme jälkeen laaditussa raportissa esitimmekin, että ”suomalaisen identiteetin on muututtava monikulttuurisuuden kasvaessa. Suomalainen identiteetti ja yhteisöllisyys eivät voi enää perustua vain sisuun ja saunaan, saati siihen mantraan, että on lottovoitto syntyä Suomeen.” (Parasta ennen 01 01 2015, s. 22.)
“Tällaisia me nyt vain olemme”
Tunnistan, että tämä ajatus muuttuvasta Suomesta ja varsinkin alati muuntuvasta suomalaisuudesta on edelleen meille vieras. Meillä on hyvin vahva käsitys siitä, mitä suomalaisuus on ja mistä (kliseistä) se koostuu. Tämä ajatus näyttäytyy maahanmuuttajalle siten, että maahanmuuttajana tärkein tehtävä on sopeutua ja hyväksyä kaikki Suomessa ja suomalaisuudessa. Suomalaiset voivat kohauttaa olkapäitään, ”tällaisia me nyt vain olemme”, ilman ajatustakaan siitä, että meidän voisi olla tarpeellista ja mahdollista muuttua. Samasta syystä myös närkästymme herkästi, jos maahanmuuttajalle ei kelpaa kaurapuuro, vaan hän ehdottaa jotakin muuta aamiaiseksi. Vaikka suomalaisia pidetään mukavina ihmisinä, emme kovin herkästi hyväksy kritiikkiä tai muutosehdotuksia.
Tähän suomalaisuuden jäykän kuvan haastamiseen on tarttunut aktiivisesti ironisella otteella geopolitiikan tutkija Alan Salehzadeh, joka Twitterissä @AlanSalehzadeh tunnisteella aktiivisesti julkaisee itsestään kuvia ”täysin integroituneena suomalaisena”. Kuvissa hän on suksilla, nauttimassa lumipyrystä, suomalaisista kausileivonnaisista tai saunaoluesta, usein pukeutuneena suomalaisittain hyvin tunnistettavasti ”mökkivaatteisiin”. Alan Salehzadeh näyttääkin testaavan, voiko maahanmuuttaja omaa olemustaan ja käytöstään muokkaamalla tulla täysiveriseksi suomalaiseksi, joka ilmentää syvintä suomalaisuuden olemusta.
Laveampi ymmärrys suomalaisuudesta hyväksi meille kaikille?
Kiinnostava kysymys kuitenkin on, tarvitseeko maahanmuuttajien hyväksyä ja sopeutua suomalaisuuteen ja kaikkiin suomalaisiin käytäntöihin, vai voisiko suomalaisuus olla muuntuva identiteetti ja alati kehittyvä käytäntöjen kimppu? Tulevaisuuden tekijät -ohjelmamme raportissa esitimme ajatuksen maahanmuutosta ei pelkästään vastauksena nopeasti heikkenevään huoltosuhteeseen ja osaajapulaan, vaan vastauksena tarpeeseen muuttua paremmaksi maaksi kaikille meille suomalaisille, niin vanhoille kuin uusille.
”Suomi tarvitsee siirtolaisia muuttuakseen nykyistä avoimemmaksi ja suvaitsevaisemmaksi maaksi, jossa on hyvä elää ja jonne muiden on hyvä tulla olemaan ja elämään. Maahanmuuttajat virkistävät taide- ja tiede-elämää. He avaavat uusia horisontteja ja kasvattavat suomalaisten ymmärtämystä muista kulttuureista ja globaaleista ongelmista.” (Parasta ennen 01 01 2015, s. 12.)
Laajeneva ymmärrys suomalaisuudesta lisää mahdollisuuksia kaikille suomalaisille olla oma itsensä, olla enemmän sitä mitä oikeasti haluamme olla. Kaikkien ei tarvitse pitää saunomisesta tai kahvista, purra sisukkaasti hammasta ja vierastaa sosiaalisia tilanteita.
Kirjoittaja Ulla Hytti on professori Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa ja tutkimusprojektin Turun tiimin vetäjä. Blogin idea syntyi tiimin keräämää haastatteluaineistoa lukiessa.